Pallontallaajat.net
Valikko

KÄÄNTEINEN KULTTUURISHOKKI

maaliskuu 13, 2018

Blogin “kirjoittaminen” ( toisin kuin kirjoittamatta jättäminen) ei ole onnistunut kovin hyvin viimeaikoina, joten tässä väliaikatsekkaus mitä parin kuukauden aikana on tapahtunut! Kävin siis heti matkalta palattuani Oulussa viettämässä joulua ja uuttavuotta, kotiin palasin tammikuussa. Helmikuussa iski käänteinen kulttuurishokki ja ostin äkkilähdön Amsterdamiin! Siellä vietin neljä päivää töiden välissä, jonka aikana kävin katsomassa aikalailla kaikki paikalliset nähtävyydet sekä tutustumassa pintapuolisesti kaupunkiin ja sen ihaniin ihmisiin. Tässä lyhyen lyhyt matkakertomus:

  1. Päivä: Saavuin Amsterdamin Hostelliin ennen keskipäivää, vuokrasin pyörän ja poljin keskustaan. Keskustassa pyöräilin ympäriinsä ja löysin tieni Free City Tour:ille jossa kävimme läpi historiaa ja tärkeimpiä paikkoja. Lisäksi siellä myös tutustuin pariin uuteen ihmiseen, joista yksi myös kutsui minut ihmettelemään houseboatia kavereidensa kanssa! Sosialisoin illan Hostellin baarissa muutamien muiden matkailijoiden kanssa.
  2. Päivä: Kävin Van Goghin taidemuseossa, joka oli todella mielestäni todella mielenkiintoinen ja ällistyttävä ( suosittelen jos on vähänkään kiinnostusta taiteeseen). Museon jälkeen pyörin päämäärättömästi tutustumassa kaupunkiin ja sen tarjoamiin ihmeisiin. Illalla menin houseboatille ja pelasimme muunmuassa Cards against humanity- korteilla.
  3. Päivä: Kävin paikallisessa vohvelikahvilassa ja Anne Frankin talossa. Löysin myös iki-ihanan vintagevaatekaupan ( We Are Vintage), josta ostin itselleni upean jättikokoisen vaalean farkkutakin. Illalla piipahdin hostellin baarimikon luona kylässä, siellä soiteltiin kitaraa, laulettiin ja juotiin viiniä.
  4. Päivä: Aamupala paikallisten suosimassa pienessä kahvilassa, sadesäällä keskustan kaupoissa pyörimistä ja lähtö kotiin neljän aikaan päivällä!

Sitten seuraaviin matkoihin: nyt olen alkanut tositarkoituksella suunnittelemaan tulevaa kesää, jolloin ajattelin irtisanoa kämppäni ja heittää tavarani johonkin vuokrattavaan varastotilaan, matkustaa Tampereelta Turkuun ja sieltä eteenpäin Puolaan, josta tarkoitus olisi kulkeutua junilla sekä busseilla itä-Euroopan halki jonnekkin en ole vielä varma minne. Sieltä reissu jatkuisi kohti Tanskaa, jonne olen ostanut lipun Roskilde- festivaaleille, jotka kestävät viikon. Tästä pitäisi vielä jaksaa nousta takaisin henkiin ja jatkaa matkaa Tukholmaan Ed Sheeranin keikalle kolmen ystäväni kanssa! Kaikkea en ole todellakaan suunnitellut valmiiksi mutta jonkinlainen kuva alkaa jo muodostua päähäni. Tukholmassa olisi oltava siis 12. heinäkuuta eli matkustusaikaa, jos Suomeen en halua vielä palata, olisi keikan jälkeen ( riippuen siitä pääsenkö opiskelemaan) puolestatoista kuukaudesta eteenpäin. Nähtäväksi jää miten käy!

Alla vielä kuva siitä kun kävimme Sonjan kanssa retkiluistelemassa viikko takaperin Näsijärven jäällä, on täällä Suomessakin välillä arjesta irtautuessa ihanaa.

“ONNISTUNEIMMAT” OTOKSET

joulukuu 30, 2017

Postauksen idean näin ensimmäisenä Archie gone lebanon – blogissa, joka oli sen löytänyt Aurinkorasvaa ja Aloe Veeraa -blogista. Reaktioni näihin oli varmasti mitä hulvattomin ja tirskuttuani hetken omien arkistojeni kätköilleni päätin että enhän nyt missään nimessä voi jättää tätä postausta tekemättäkään. Itsekin omaan aika nopeaa toimivan delete-sormen ja tiukan seulan etenkin omakuvissa, josta johtuen osa parhaista paloista ovat säilössä ( harmi kyllä) vain muistoissani, mutta jäljelle jääneistä otoksista saatte kuitenkin nauttia!

Poseeraustaidot on tässä kyllä samaa luokaa kun mun silmäpussit: vähintään yhtä jäätävät. Lisäksi molemmista päätellen on tullut nukuttua aivan liian vähän.

Valotuksen testailukuva tai kenties vaihtoehtoisesti kaksitoista vuotiaan Jennan syksyn ensimmäinen koulupäivä.

Sarjassamme “kun kuvaaja ei lopeta kuvaamista kun haet kameraa pois”, on aina luvassa mitä ilmeekkäämpiä otoksia joka kerta!

Onnellisuus on täysin ylitsepursuavaa tässä kuvassa. En tiedä oonko yrittäny näyttää jotenkin supercoolilta vai mikä on vikana, kenelläkään ehdotuksia siitä mitä oon miettiny? Ehkä joku söi mun vikat sipsit?

 

Aina kun musta otetaan kuvia niin vähintään yksi näyttää tältä, sillä en osaa olla hiljaa.

Mitä voi odottaa kuvilta jotka otetaan katulampun välittömässä läheisyydessä?

Kuvaussessioiden helmiä ovat kieltämättä nämä viimeiset kuvat, jotka ovat jonkun takia lähes poikkeuksetta jotain tämän tyylistä.

Jos kuvia räpsitään taukoamatta, jotta edes yksi olisi onnistunut niin voidaan olettaa että useassa on jonkin näköinen epänormaali asento sekä ilme.

 

Tässä olivat omat kauneimmat kuvani 2017, linkkailkaa kommentteihin jos otatte haasteen vastaan niin pääsen nauramaan vuorostani teidän epäonnistuneimmille otoksille! Teen lisäksi lupauksen ensivuodelle, että en poistele kaameita kuvia samaa tahtia kuin yleensä, näiden selailu oli todellakin halpaa ja hyvää viihdettä etenkin näin iltavillin aikaan.

SUOMI FINLAND PERKELE

joulukuu 29, 2017

Suunnittelin ennen matkaan lähtöä postailevani, vaikka sitten reissun päälläkin. Kuitenkin kävi niin että hiljennyin täysin. Ennen reissua työt ja muut säädöt veivät aikani sekä ajatukseni täysin muualle, kun taas reissun päällä ei tullut mieleenkään näpytellä kännykällä postauksia pienen perfektionistin karjuessa sisälläni laadun puolesta. Nyt kuitenkin olen ollut tasan 10 päivää Suomessa ja arkeen paluu kummittelee hartioilla kulttuurishokin ohella. Onneksi joululoma kotikotona helpottaa huomattavasti päivän monen tunnin lyhenemiseen ja tästä johtuvaan d-vitamiinin puutteeseen. Ainakaan ei rysähdä takaisin oravanpyörään kertaheitolla.

Matkustusta on takana kymmenen viikkoa, tuhansia kilometrejä ja kymmeniä tunteja lentokoneissa, busseissa sekä veneissä. Kuusi maata, kaksikymmentäseitsemän kaupunkia tai kaupungin kaltaista, kolmekymmentäseitsemän yöpaikkaa ( yksi luola mukaanlukien), kymmeniä uusia kavereita ja roppakaupalla epäonnea, uusia kokemuksia sekä onnellisia muistoja. Iholla ovat enää maailman kiusallisimmat “rusketus”-rajat sekä polttomerkki moottoripyörän pakoputkesta oikeassa pohkeesssa muistuttamassa etelän lämmöstä ( oman kämpän kaapista löytyvän riisiviinapullon lisäksi). Onneksi aina voi suunnitella tulevia reissuja ja muistella edellisiä, luultavasti maittain tulevien postausten muodossa, vaikka vieläkin hieman tulee tippa linssiin muistikortin sisältöjä selaillessa.