Pallontallaajat.net
Valikko
Kuukausittaiset arkistot

joulukuu 2017

“ONNISTUNEIMMAT” OTOKSET

joulukuu 30, 2017

Postauksen idean näin ensimmäisenä Archie gone lebanon – blogissa, joka oli sen löytänyt Aurinkorasvaa ja Aloe Veeraa -blogista. Reaktioni näihin oli varmasti mitä hulvattomin ja tirskuttuani hetken omien arkistojeni kätköilleni päätin että enhän nyt missään nimessä voi jättää tätä postausta tekemättäkään. Itsekin omaan aika nopeaa toimivan delete-sormen ja tiukan seulan etenkin omakuvissa, josta johtuen osa parhaista paloista ovat säilössä ( harmi kyllä) vain muistoissani, mutta jäljelle jääneistä otoksista saatte kuitenkin nauttia!

Poseeraustaidot on tässä kyllä samaa luokaa kun mun silmäpussit: vähintään yhtä jäätävät. Lisäksi molemmista päätellen on tullut nukuttua aivan liian vähän.

Valotuksen testailukuva tai kenties vaihtoehtoisesti kaksitoista vuotiaan Jennan syksyn ensimmäinen koulupäivä.

Sarjassamme “kun kuvaaja ei lopeta kuvaamista kun haet kameraa pois”, on aina luvassa mitä ilmeekkäämpiä otoksia joka kerta!

Onnellisuus on täysin ylitsepursuavaa tässä kuvassa. En tiedä oonko yrittäny näyttää jotenkin supercoolilta vai mikä on vikana, kenelläkään ehdotuksia siitä mitä oon miettiny? Ehkä joku söi mun vikat sipsit?

 

Aina kun musta otetaan kuvia niin vähintään yksi näyttää tältä, sillä en osaa olla hiljaa.

Mitä voi odottaa kuvilta jotka otetaan katulampun välittömässä läheisyydessä?

Kuvaussessioiden helmiä ovat kieltämättä nämä viimeiset kuvat, jotka ovat jonkun takia lähes poikkeuksetta jotain tämän tyylistä.

Jos kuvia räpsitään taukoamatta, jotta edes yksi olisi onnistunut niin voidaan olettaa että useassa on jonkin näköinen epänormaali asento sekä ilme.

 

Tässä olivat omat kauneimmat kuvani 2017, linkkailkaa kommentteihin jos otatte haasteen vastaan niin pääsen nauramaan vuorostani teidän epäonnistuneimmille otoksille! Teen lisäksi lupauksen ensivuodelle, että en poistele kaameita kuvia samaa tahtia kuin yleensä, näiden selailu oli todellakin halpaa ja hyvää viihdettä etenkin näin iltavillin aikaan.

SUOMI FINLAND PERKELE

joulukuu 29, 2017

Suunnittelin ennen matkaan lähtöä postailevani, vaikka sitten reissun päälläkin. Kuitenkin kävi niin että hiljennyin täysin. Ennen reissua työt ja muut säädöt veivät aikani sekä ajatukseni täysin muualle, kun taas reissun päällä ei tullut mieleenkään näpytellä kännykällä postauksia pienen perfektionistin karjuessa sisälläni laadun puolesta. Nyt kuitenkin olen ollut tasan 10 päivää Suomessa ja arkeen paluu kummittelee hartioilla kulttuurishokin ohella. Onneksi joululoma kotikotona helpottaa huomattavasti päivän monen tunnin lyhenemiseen ja tästä johtuvaan d-vitamiinin puutteeseen. Ainakaan ei rysähdä takaisin oravanpyörään kertaheitolla.

Matkustusta on takana kymmenen viikkoa, tuhansia kilometrejä ja kymmeniä tunteja lentokoneissa, busseissa sekä veneissä. Kuusi maata, kaksikymmentäseitsemän kaupunkia tai kaupungin kaltaista, kolmekymmentäseitsemän yöpaikkaa ( yksi luola mukaanlukien), kymmeniä uusia kavereita ja roppakaupalla epäonnea, uusia kokemuksia sekä onnellisia muistoja. Iholla ovat enää maailman kiusallisimmat “rusketus”-rajat sekä polttomerkki moottoripyörän pakoputkesta oikeassa pohkeesssa muistuttamassa etelän lämmöstä ( oman kämpän kaapista löytyvän riisiviinapullon lisäksi). Onneksi aina voi suunnitella tulevia reissuja ja muistella edellisiä, luultavasti maittain tulevien postausten muodossa, vaikka vieläkin hieman tulee tippa linssiin muistikortin sisältöjä selaillessa.